No johan on kehveli! Kolmas kerta on tämä kun koitan ensimmäistä kertaa tänne jotain rustailla. Pakottaudun nyt kirjoitukseni päätteeksi painamaan tuota vihreää julkaisevaa namiskaa, tuli mitä tuli!

Ruvetaas nyt vaikka pohtimaan sellaista päivänpolttavaa aihetta, että mihinkähän sitä säilöisi havunneulasia. Keväästä, ja varsinkin lumen kaikkoamisesta, riehaantuneena tartuin miekin haravaan ja ryhdyin kuopsuttamaan hiljalleen pihamaatamme. Meillä on tässä armahan kotomme etupihalla rivissä seisomassa kolme julmettua petäjää. Kuin Tuntemattoman sotilaan kovennettua siinä seisovat ja viskovat kiusallaa pihan peitoksi neulasia. Vaan mihinkä kärrään moiset neulat? Vakiokasa rupiaa olemaan kukkurallansa eikä meillä ole pihalla yhtään rhordhrodhrendhrojakaan pihalla, jotka muistikuvani mukaan tuollaisesta happamasta katteesta diggaisivat.

Päälläni olenkin pimeinä aamuyön tunteina pähkäillyt, että havut kun ovat millekään kasville sellaisenaan liian happamia ja tuhka taasen emäksistä, niin eikös näistä aineksista yhdistettynä tulisikin suht neutraalia tavaraa? Tai sitten ihan jotain muuta... Puulla lämmittämisestä kun saamme ihan liikaakin myöskin tuhkaa. Jospa perustankin tieteellisen testausläjän jonnekin pihan perälle ja katson mitä tuleman pitää. Jos pitää.

Palaan myöhemmin kesällä aiheeseen: Mitä tehdä kaikilla niillä kävyillä? Sattuvat kuulemma kipeesti naapuria sääreen, kun nurmikkoa leikkaa koneella. Ehkäisypillereitä pyysi puille antamaan...

Haa! Sain kuin sainkin tekstiä suollettua! Ja nyt äkkiä sitä vihreetä namiskaa...